Osakekirjakeräilijät Ry
Osakekirjakeräilijät Ry

Neljän vuoden krapula

Aikamatka Pörssiin kirjan tekemisestä on kohta neljä vuotta aikaa - neljä pitkää vuotta. Kirja ja sen valmistuminen tarkoittivat 25 vuoden keräilyrupeaman täyttymystä, jonka jälkeen tuli tietenkin krapula ja tyhjän olon tunne. Tässäkö se nyt sitten oli? Tarinat ja kaikki vuosien mittaan kerätyt aarteet kirjoissa ja kansissa. Mitä seuraavaksi?

25 vuotta niin kirkkaana ollut fokus – pörssiyhtiöiden osakekirjojen ja tarinoiden kerääminen oli tullut maaliin. Piti ensin rauhoittua ja sitten keksiä jotain muuta. Ja löytyihän se uusi fokus! Onneksi ”halpa” sellainen.

Moni muukin on varmaan tuskaillut ajoittain kalliiksi nousseita huutokauppahintoja. Myyjät ovat toki tyytyväisiä, mutta järkevän kokoelman kerääminen on tuntunut monesta vaikealta. Parhaat kohteet karkaavat…

Itseltäni ovat pörssikirjan kohteet lähteneet maailmalle uusiin hyviin koteihin. Minulla on ne siellä kirjassa, mitä minä niillä enää teen? Joskus on kyllä välillä vähän ikävä. Vaan, onneksi on tullut uutta fokusta tilalle - kotiseutu, Karjala ja obligaatiot. Siinä uusi fokus ja sitä terävöittämässä on osakekirjoihin liittyvä ”tilpehööri” ja tutkimus.

Hyvän kokoelman ei tarvitse olla kallis. Siis sellainen, että kaverit kuolaavat itsensä huonovointisiksi, että onko sulla tuo ja tämä. Olipa kiva nähdä. Ei silti, kyllähän 1800-luvun laivat ja muut ovat hienoja. Noissa kaikkein vanhimmissa on kuitenkin se huono puoli, että niistä on sangen vaikea löytää taustaa saatikka mitään muuta yhtiöön liittyvää. Omistajatkin ovat tuttuja vain tosi vanhoista historian kirjoista.

Hyvän kokoelman ja näyttävän mapin saa aikaan myös vähän tavanomaisimmista osakekirjoista. Kunhan vaan tietää mitä haluaa ja mihin keskittyy. Tavallinenkin osakekirja saa ilmaa siipiensä alle, jos näkee vaivaa, tutkii ja katselee sivulleen. Vaikkapa yllä oleva viipurilainen Rusko (sinällään aika harvinainen) saa ihan uutta painoarvoa, kun mappiin panee yhtiön tarinan paperille ja kuten tässä yhden karkkipaperin mukaan. Nyt selviää, missä Rusko eli ja oli ja mitä se teki, kunnes sille kävi niin tai näin. Parempi näin kuin pelkkä osakekirja, josta ei oikein tiedä mitään.

Kuten tuolla alla noissa aiemmissa jutuissa olen sanonut, kannattaa keskittyä. Oma toimiala, seutukunta tai muu kriteeri pitää olla. Silloin tällaiseen kokoelmaan voi ja kannattaa laittaa niitä halpojakin papereita ja kas, kipinä on jälleen syttynyt. Yhtiöihin liittyvää ”tilpehööriä” löytyy yllättävän helposti. Vaivaa se toki vaatii ja vähän onneakin. Sitähän keräily on.

Tällä oheismateriaalilla, ”tilpehöörillä”, ei ole mitään määrämuotoa: liikekirje, mainos, tuotepaperi, firman liikekirje, sekki, vekseli, tikkuetiketti…ihan melkein mitä vaan.

Myös halpoina pidetyistä obligaatioista saa ihan mukavia keräilykokonaisuuksia, kun niitä vähän ryydittää ”tilpehöörillä”. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että näitä obligaatioiden sivukohteita ei ihan joka päivä eteen tule, joten hereillä on oltava.

Kuvassa on vuoden 1935 arpaobligaatio edestä ja takaa. Näitä näkyy aina silloin tällöin tarjolla. Arpaobligaatiohan oli perinteisen korkoa maksavan velkapaperin ja raha-arvan risteytys, jossa koko lainan korkorahat arvottiin raha-arvan tapaan. Viiden vuoden lainasta haltija ei saanut välttämättä korkoa ollenkaan, jos arpaonni ei suosinut. Jos suosi, niin tulikin sitten jättipotti. Laina-ajan jälkeen pääoman sai takaisin perinteiseen tapaan.

Keräilyn kautta opittuna uutena asiana on se, että näitä obligaation ja arvan yhdistelmiä saattoi hankkia myös osamaksulla ja liittyä kimppaan. Esimerkkinä tämä Obligaatiorahaston vähittäismaksutositoumus. Hauskana lisänä Yhtyneiden Kuvalehtien todistus, jolla he tarjosivat vuoden 1935 arpaobligaation osaa kaikille uuden Seura-lehden tilaajille. Pääoma pysyi Yhtyneillä ja kestotilaajat olivat mukana kimppa-obligaation koron arvonnoissa. Kaikkea ne ovatkin keksineet…

Kaikkea ei voi kerätä. Kaikkea ei voi myöskään saada. Kukaan ei kiellä keksimästä uutta ja tekemästä tylsistäkin papereista mielenkiintoisia käärimällä ne historian lahjomattomaan käärepaperiin – niin ja miksi ei ihan oikeaan karkkipaperiin.

Hyvää vuoden alkua - keskittykää ja keksikää!

t. Pekka

PS Viipuri, Kuopio ja obligaatiomapit kaipaavat sekä kohteita että tilpehööriä. Vaihdellaan vaikka…

Hyvät osakekirjakeräilijät!

Kuten moni teistä jo tietääkin, olen saanut valmiiksi pitkän, pitkän projektin. Vanhoja osakekirjoja esittelevä uusi kirjani – ”Aikamatka Pörssiin, Osakekirjat kertovat” on painossa ja julkistetaan syys/lokakuussa 2012. Kirja on 300-sivuinen ja siinä on noin 140 osakekirjaa ja/tai obligaatiota alkaen vuodesta 1828. Lisäksi kirjassa kerrotaan sekä pörssin että vuonna 1862 perustetun esipörssin historiaa. Varsinainen pörssihän täyttää tänä vuona 100-vuotta ja tämä kirja on osa pörssin juhlavuotta.

Kirja on tarinakokoelma, missä kerrotaan yli 100 pörssiyhtiön tarina ja kuvituksena tietenkin eräitä hienoimpia helmiä keräilyn alalta. Kirja ei ole perustutkimusta, vaan nimenomaan kertomuksia menneestä. Näin olen voinut ujuttaa mukaan myös omia tulkintojani historian kulusta. Joskus ehkä vähän lennokkaitakin. Kaikki tällainen menee luonnollisesti kirjailijan vapauden piikkiin. Tarkkoja tietoja vanhoista osakkeista, pörssistä, pörssiyhtiöistä ja taloushistoriasta löytyy meille kaikille toivottavasti tutusta osoitteesta – www.porssitieto.fi.

Kirjan valmistelu alkoi jo 1980-luvun alussa, kun nuori ja opinhaluinen vähää vaille valmis poliittisen historian maisteri pääsi pätkätöihin suuren liikepankin pääkonttoriin Helsingin Aleksanterinkadulle. Ensimmäinen sijoituspaikka oli pankin pääomamarkkinaosasto, jolla hoidettiin osakeanteja ja osakekirjojen vaihtoja. Pörssi ja osakemarkkinat olivat nuorelle humanistille uusi ja ihmeellinen maailma. Ensimmäinen suuri oppi oli se, että on olemassa kahdet markkinat: ensisijaismarkkinat ja toissijaismarkkinat.

Ensisijaismarkkinoilla yritykset hakevat rahaa investointeihinsa laskemalla liikkeeseen joko joukkovelkakirjoja tai uusia osakkeita. Toissijaismarkkinoilla puolestaan sijoittajat ostavat ja myyvät yhtiön osakkeita ja näin luovat jälkimarkkinat osakeanneissa merkityille osakkeille. Jälkimarkkinoilla turvataan ensisijaismarkkinoiden toimivuus. Kukapa haluaisi sijoittaa sellaisiin osakkeisiin, joita ei tarpeen tullen voisi missään myydä?

Jos ensisijaismarkkinat ovat talouselämän verenkiertojärjestelmä, joka tuo osakeantien kautta uutta rahoitusta yritysten toimintaan, niin toissijaismarkkinat ovat tämän järjestelmän sydän, joka mahdollistaa koko järjestelmän toimivuuden. Tässä kahden markkinan yksinkertaisessa järjestelmässä on myös koko pörssin olemassaolon ydin.

Nopeasti nuori opiskelija mieltyi näihin molempiin markkinoihin. Työstä tuli vähitellen myös harrastus – ei vähiten työssä eteen tulleiden hienojen historiallisten osakekirjojen ansiosta. Historian ystävä ei mitenkään voinut antaa ihan kaikkien hävitettäväksi määrättyjen vanhojen osakekirjojen mennä polttouuniin… Tunnettehan vertauksen kaalimaasta ja pukista.

Ajan mittaan osakekirjat alkoivat puhutella harrastajaansa. Niiden talteen ottaminen muuttui vuosien mittaan täysipainoiseksi keräilyksi ja historian tutkimiseksi. Osakekirja on myös osake ja kirja – ja usein arvoton mutta samalla myös korvaamaton. Sanan alkuosa ”osake” on yhtiöoikeudellinen omistuksen merkki, loppuosa ”kirja” puolestaan kertoo halukkaille tarinoita menneestä maailmasta.

Osakekirja on hieno historiallinen lähde, joka avaa mennen maailman. Se kertoo tarinoita yhtiöistä, toimialoista, omistajista ja allekirjoittajista – ja tietenkin talouselämän kehityksestä sekä jälkimarkkinoiden kiihkeästä ytimestä, arvopaperipörssistä.

Tämän kirjan tarinoiden kertomisessa ovat olleet suurena apuna lukuisat vanhojen ja nykyisten pörssiyhtiöiden historiikit. Suosittelen kaikkia osakekirjakeräilijöitä käymään aina silloin tällöin myös divareissa. Sieltä saa osakekirjan rinnalle usein mielenkiintoista luettavaa halvalla.

Aivan erityinen kiitos tämän kirjan syntymisessä kuuluu pörssitietomies Gunhard Kockille. Ilman hänen täsmällistä taustatyötään ja vuosikymmenien historian tallentamistaan tätä kirjaa ei olisi syntynyt. Teoksen osakekirjat ovat pääosin omista kokoelmistani. Kuva-apua olen saanut osakekirjakeräilijöiltä sekä muutamilta yhtiöiltä itseltään. Kiitos jälleen Gunhard, Roger Bergman, Jari Elo, Kristian Stockmann sekä koko osakekirjakeräilijät yhteisö. Suuri kiitos myös Maarit Bystedtille ja NASDAQ OMX Helsingille tuesta, innoituksesta sekä hyvistä huomioista.

Osa kirjan tarinoista voi tuntua tutuilta, sillä Arvopaperi-lehti on julkaissut aiheeseen liittyviä artikkeleja viimeisen parin kolmen vuoden aikana. Kirjan kustantaa Talentum.

Toivottavasti kirjasta on iloa ja apua omassa harrastuksessanne.

Pekka Kantanen

Ps. ”Aikamatka Pörssiin, Osakekirjat kertovat” kirjan voit tilata jäsenhintaa 49 euroa / kpl klikkaamalla vasemmalla olevaa Talentumin banneria.

Tästä linkistä näyte kirjan tekstistä.

Linkki Savon Sanomien arvosteluun.

Keräilystä ja kokoelman muodostamisesta

Olen kerännyt vanhoja osakekirjoja jo lähes 30 vuotta. Varsinkin alkuaikoina harrastus oli sekä helppo että vaikea. Helppo siinä mielessä, että hyviä kohteita saattoi saada hyvinkin edullisesti. Vaikea taas siinä mielessä, että metsässä ei ole kiva olla ihan yksin. Niin vähän meitä silloin oli.

Keräyssysteemini oli silloin hyvin yksinkertainen – otin vastaan kaiken minkä sain ja laitoin laatikkoon. Osa papereista on siitä lähtien ollut siellä samassa laatikossa ilahduttamatta enempää minua kuin ketään muutakaan. Tosin paljon on myös ajan saatossa mennyt myyntiin tai vaihtoon, ja joskus jopa lahjaksi.

Ajan saatossa omaan keräilyyni on tullut selkeä fokus - oma kotiseutu, luovutetut alueet ja pörssiyhtiöt. Nämä sopivat minulle ja jotkut muut jollekin toiselle. Pitkän päälle on oleellisen tärkeätä löytää oma fokus, mihin keskittyä.

Arvopaperilehden pörssijuttuja kirjoittaessa ja nyt myös epätoivoisesti pörssikirjaa tehdessä, fokus on entisestään kirkastunut. Olen jo jonkin aikaa kaivellut laatikon pohjalta sellaisia, jopa ainutkappaleita, joilla ei minulle ole varsinaista keräilymerkitystä.

Toki vanhoja laatikonpohjia on kiva joskus vähän pölläytää. Mutta ei sitäkään ihan itseisarvona. Pidän tärkeänä myös sitä, että osakekirjojen keräily vahvistuu ja voimistuu. Ja sitähän se ei tee, jos vanhat jäärät istuvat aarteidensa päällä. Näen, että on hyvä, kun kokoelmat lähtevät kiertämään.

Aion jatkaa omaan fokukseeni keskittymistä. Samalla laitan myyntiin sellaisia papereita, jotka eivät mahdu omaan kokoelmaan. Kaikkea ei voi saada, joten on parempi keskittyä johonkin ja antaa myös muille tilaa rakentaa omia kokoelmiaan.

Suosittelen siis keskittymistä. Joukossa on hienoja laivamiehiä, pörssimiehiä, kotiseutumiehiä, pankkimiehiä ja ties vaikka mitä erikoismiehiä. Osakkeiden keräily on vasta sitten hyvällä mallilla, kun riittävän monella meistä on kapeita ja riittävän syviä keräilykokonaisuuksia.

Osta, myy, vaihda ja muodosta oma juuri sinulle sopiva kokoelma hienoine tarinoineen. Kas siinä vuoden teema.

Terveisin,
Pekka Kantanen
Osakekirjakeräilijät ry:n puheenjohtaja-->